tiistai 17. lokakuuta 2017

Halloween ideoita

Saimme viime vuonna kutsun Halloween-juhliin tuohon melkein naapuriin. Juhlissa oli hauskoja ideoita niin tarjottavien kuin koristelunkin suhteen. Lapset olivat osallistuneet paljon ideointiin ja toteutukseen, mikä näkyi juhlapäivänäkin iloisena toohotuksena kun herkkuja esiteltiin.

Halloweenin juhlinta tuntuu jakavan ihmisten mielipiteitä, mutta minä pidän tätä juhlapäivää karmivan hauskana. Toteutus voi olla mitä vaan hassusta pelottavaan ja mielikuvitusta sopii käyttää mielin määrin. Olemme tänä vuonna saaneet kutsun toisiin juhliin ja lapsemme ovat jo useammin kuin kerran vaihtaneet asuideoita - minunkin. 

Seuraavassa kuvia viime vuoden kekkereistä:

  

guacamolea oksentava kurpitsa ja tortilla sipsit
sokerimassahaamut vaahtokarkin ja keksin päällä
pizzaa hämähäkkikoristelulla 


Meidän perhe ja alla isäntäperhe. Olipahan kivat juhlat!

***
Tässä vielä muutamia blogistamme löytyviä Halloween-ohjeita:

perjantai 13. lokakuuta 2017

Tattiliemi

Miten nerokas ajatus! Tehdä sieniperkeistä lientä. Varsinkin tällaisena syksynä, jolloin tiellemme ei useista metsäkeikoista huolimatta ole osunut herkkutatteja kuin kolme syömäkuntoisena. Matoisena ja ylikasvaneena noita sieniä on kuitenkin näkynyt. Nyt asiaa ei ole tarvinnut harmitella lainkaan, sillä Ripaus tryffeliä blogista löytyi jo kolme vuotta sitten ilmoille loihdittu ajatus tattiliemestä, juurikin huonokuntoisista sienistä tai sieniperkeistä keitettynä. 

Idea on yksinkertainen. Huonommat osat kattilaan, päälle vettä niin että peittyvät ja sitten keittämään. 
Me emme ole laittaneet mausteita, emme edes suolaa, jotta liemi on monikäyttöisempi. Puolen tunnin keittämisen jälkeen olen siivilöinyt liemen ja jatkanut sen keittämistä kokoon. Liian kauaa tai turhan lujalla ei kannata keittää, jotteivät sienet mene soseeksi ja hankaliksi siivilöidä. Valmiin, kolmasosaan tai puoleen keitetyn liemen olen pakastanut tulevia käyttöjä varten. 

Olen laittanut liemeen muitakin kuin herkkutatteja, viimeksi taisi mennä ainakin voitatteja. Seuraavaksi kokeilen kokkimaajoukkueen tapaa tehdä sienilientä tatit tai kantarellipalat paistaen ja liemessä muhittaen

Sienilientä voi käyttää risotoissa, kastikkeissa, keitoissa, pataruuissa, speltti-sieniruuassa, kaalilaatikossa. Ihan missä vaan mihin kaipaat ihanaa sienen tuomaa, umamista makua. 

Bloggaajista myös sauvajyvänen ja Mari ovat ihastuneet tattiliemen keittelyyn. 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Munakoisopyörykät ja linssikastike suppilovahveroilla

Pääsimmepä eräänä syksyisen aurinkoisena päivänä osallistumaan ruokablogikaveri Hannan Kasvis ruokakirjan julkkareihin heillä kotonaan. Miten ihana idea kutsua meidät ruokabloggaajat nauttimaan yhteisen pöydän ääreen kirjan kasvisherkkuja juurikin ohjeiden syntysijoille. Lautaselle sopi nostaa mm. kokonaisena paahdettua, tahinikuorrutteista kukkakaalia ja indonesialaista gado gado salaattia
Kasvis ruokakirja on selkeästi jaoteltu kirja, jonka ohjeet ovat vegaanisia tai gluteenittomia hetsillään tai kirjan vinkeillä sellaiseksi muutettavissa. Sekasyöjänä mietin myös (voiko tällaista kasviskirjan yhteydessä sanoakaan) että jos kasvisproteiinit eivät nappaa, saa ohjeista helposti myös vaikkapa jauhelihaisia versioita. 

Hannan kuvat ovat kauniita, mutta eivät ylistailattuja. Ne kertovat uskottavasti, että ruoka on herkullista ja mahdollista tehdä suht helposti kotikeittiössä. 
Kiinnostavia reseptejä ovat esimerkiksi BBQ-burger punajuuri-falafelpihvillä, selleripihvit ja kukkakaalipasta paistetulla parsalla. Hannan kirjan ohjeella voisi ottaa myös uusinnan nyhtökauran kanssa, sillä ensi kosketuksemme nyhtikseen porottoman käristyksen muodossa oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Nyhtökauratortillat tai nyhtökaura pad thai voisivat olla potentiaalisia reseptejä. Nyhtöherneestä en ollut kuullutkaan ennen kuin luin moisesta täytettyjen bataattien kohdalla. 
Suurena munakoisofanina päädyin kuitenkin ensialkuun pyöräyttämään munakoisoisia pyöryköitä, joskin korvasin basilikan korianterilla kasvihuoneemme sisällön vuoksi. Kirjan linssi-lehtikaalikastike vaihtui linssi-suppilovahverokastikkeeseen, sillä lehtikaalia meillä ei ollut mutta sieniä yllinkyllin. Maut passasivat hienosti yhteen, joskin lehtikaali olisi raikastanut ulkonäköä mukavasti. Munakoisomassan pyöryköittäminen hermostutti, mutta turhaan. Hyvin pysyivät koossa. Tosin olisi pitänyt seurata ohjetta tarkemmin ja muotoilla massasta pieniä pyöryköitä niin homma olisi ollut vielä yksinkertaisempaa. Sitruuna ja kaprikset toivat pyöryköihin hauskan raikasta makua!
Meillä munakoisopyörykät ja linssikastike tarjottiin täysjyväbasmatiriisin kanssa. Ruoka toimi hienosti myös seuraavana päivänä lounaaksi lämmitettynä, sillä lapsinirsoilujohtoisesti ruokaa jäi. Onneksi.

MUNAKOISOPYÖRYKÄT

neljälle

1-2 munakoisoa (n. 350 g)
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 dl (gluteenittomia) korppujauhoja
2 rkl pieniä kapriksia
1 sitruunankuori raastettuna
1 rkl sitruunamehua
½ rkl balsamiviinietikkaa
1/4 tl chiliä
2 rkl tuoretta basilikaa tai korianteria hienonnettuna
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna pannu, lisää öljyä. Freesaa sipuleita ja munakoisopaloja miedolla lämmöllä, kunnolla munakoiso on saanut kunnolla väriä ja pehmennyt. Anna jäähtyä hetki.  Kaada seos kulhoon tai tehosekoittimeen. Lisää loput aineet ja mausteet. Surrauttele melko sileäksi massaksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Muotoile massasta pieniä pyöryköitä. Paista pannulla öljyssä noin kymmenen minuuttia.

LINSSIKASTIKE SUPPILOVAHVEROILLA

neljälle

3 dl kypsiä linssejä (n. 230 g)
1 punasipuli
1 rkl öljyä
pari kourallista suppilovahveroja
400 g säilyke(kirsikka)tomaatteja
1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia
suolaa
mustapippuria

Keitä linssit kypsiksi ohjeen mukaan tai käytä valmiiksi kypsennettyjä. 
Kuori ja hienonna punasipuli. Kuumenna öljy kasarissa ja freesaa punasipulia muutama minuutti. Lisää pannulle sienet ja paista niistä neste pois. Lisää pannulle kirsikkatomaatit ja kuumenna. Lisää joukkoon linssit ja hunaja. Anna muhia muutama minuutti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 
***



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kungfu Kitchen hurmasi kimchimajolla ja kampasimpukkakreemillä

illan tarjosi Kungfu Kitchen
   
Saadessani kutsun Kungfu Kitcheniin tuumasin heti, miksen ollut kuullut paikasta aiemmin. Mitään. En ymmärrä sitä vieläkään, sillä pressi-illallisella nauttimaamme ruokailuun mahtui monta uudenmoista elementtiä, jotka tuottivat iloista makuhyvää. Taidan toistaa itseäni postauksesta toiseen, mutta juuri näitä uusia makuyhdistelmiä tai muita maku yllätyksiä kaipaan ravintolaruokailusta. 
Kungfu Kitchen on vuoden 2014 Master Chef Miro Kurvisen ravintola Helsingissä Lönnrotinkadulla. Keittiömestarina toimii Savoyssakin työskennellyt Mika Reijonen. Makuja ja ideoita on haettu Aasiasta. Ne näkyvät lautasella niin vietnamilaisina, japanilaisina, thaimaalaisina, kiinalaisina kuin korealaisinakin annoksina tai komponentteina. 

Alkudrinkkinä siemailemme raikasta juomaa, joka on sekoitettu sitruunaruohosiirapista, vodkasta, sitruunamehusta ja inkiväärioluesta. Mietin sekoittelevani samanmoista kotona ginistä. 

Nautimme ravintolassa uuden seitsemän ruokalajin kokonaisuuden. Kungfu Kitchen tarjoaa osan annoksistaan jaettavana vatitarjoiluna, mutta meille kaikki tarjottiin nyt lautasannoksina.
Mustekalaa ja mangoa annoksen pikkuruiset lonkeroveijarit oli kypsennetty confit-menetelmällä ja sitten grillattu nopeasti. Confit tuntuu kypsennysmenetelmänä olevan uusi sous-vide, niin usein se pomppaa silmille ravintoloissa ja resepteissä.
Lohi ja kampasikkakreemi oli herkän kaunis annos. Kampasimpukkakreemi oli tehty kypsentämällä simpukat aavistuksen verran raaoiksi ja sitten "poraamalla" öljyn kanssa. Tekstuurin kermaisuus ihastutti. Päälle oli hipsuteltu hauskan suolaista merileväcrumblea.
Korealaistyylinen tartar oli kokonaisuutena hieno. Rapukeksien kanssa tarjottu raaka liha oli hauska syödä käsin. Eniten annoksessa hurmasi kuitenkin minulle uusi asia kimchimajoneesi. Majo poksui suun takaosassa pikkuruisesti samalla lailla kuin ne poksuvat karkit tai jäätelö aikanaan, muistatteko? Se oli kutkuttavan hauska tunne!
Shiitakesieninen gyozatäyte oli makuuni turhan pliisu, mutta hoisinankalla täytetty höyrytetty bahn bao taas maistui sopivan suolaiselle ja umamiselle ollen passelin mehevää. 
Kotimainen nauta yakinikukastikkeella vei jo tuoksullaan mietteet Japaniin. Pidin annoksesta kovasti, joskin kastiketta olisin kaivannut aavistuksen lisää. Lihan kanssa tarjottiin kambodzalaista riisiä erillisestä kulhosta.

Jälkiruoka pelästytti kookoksisuudellaan, sillä kookoksen maku ei kylmissä ruuissa ole lemppareitani. Banaanikakun ja -kreemin, ananaksen sekä kookossorbetin kanssa kootussa annoksessa maut olivat kuitenkin sopivassa tasapainossa. Yllätin itseni tykkäämällä jälkiruuasta.

Annoskoot Kungfu Kitchenissä olivat hyviä. Menin paikan päälle nälän kanssa ja poistuin kylläisenä, vaan en ähkyssä. Pidin juomasuosituksista, osin kovastikin.

Oman kirjoituksen tehtyäni luin arvostelun Helsingin Sanomista. Se ei kuulosta lainkaan samalta kuin oma kokemukseni. Onko palautteesta otettu opiksi uutta menua rakentaessa vai onko kokemuksemme eri annosten myötä niin kovin erilainen? Tiedä tuota, mutta minä tykkäsin. 

Seuranani hersyi ihana bloggaajakollega Mari Moilanen, jonka mielipiteen voit lukea hänen Jotain maukasta-blogistaan. 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Katuruokakeskittymä Smorgasburg, New York

Smorgasburg on katuruokatapahtuma, joka järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa eri paikassa Brooklynin puolella New Yorkissa. Me suuntasimme New Yorkin reissullamme herkuttelemaan lauantaina Williamsburgin puistoon ihan maisemienkin takia. East Riverin vastarannalla näkyy nimittäin Manhattan.  
 
Alunperin sain vihiä paikasta Instagramista, kun silmäni nauliutuivat spagettidonitseihin.
Paikanpäällä oli valtava määrä ihmisiä. Sata hyvin erilaistarjontaista ruokakojua tarjosi herkkuja ympäri maailmaa.  Neniimme kiiri niin grillatun mustekalan kuin pizzauunissa kypsennetyn pizzankin tuoksuja. Ihastelimme raclettejuuston sulatusta leipiin ja alkuperäisten Ramen Burgerien kokoamista. Vaikka porukkaa oli paljon, ei jonottaminen kestänyt kauhean kauaa. Smorgasburgissa oli myös alue josta sopi ostaa alkoholipitoisia juomia. Hinnat eivät olleet niitä edullisimpia, mutta eivät nyt mitään ryöstöhintaisiakaan, kymmenen dollarin molemmin puolin. Käteistä piti varata matkaan, joskin alueen laidalla oli ATM. 
Me olimme kovasti tyytyväisiä että koimme tämän paikan ja maistelimme monenlaisia herkkuja. Syötävistä jäivät erityisesti mieleen naudanliharibsit, joiden liha irtosi luista melkein ajatuksen voimalla. Mieleen piirtyivät myös the good batch-leipomon riisimuroiset, tahmaisen ihanat jäätelöherkut









Paikanpäälle suunnatessa kannattaa huomioida myös julkinen lauttaliikenne. North Williamsburgin pysäkki sijaitsee ihan lähellä Williamsburgin Smorgasburgia. Siitä pääsee muutaman pysäkin kautta East Riverin yli Manhattamille tai vaikkapa Brooklynin sillan kupeeseen (pysäkki Dumbo). Lauttamatka  itsessään on hauska elämys.

***

Muut reissun NYC-jutut löytyvät blogimme MATKAT-välilehdeltä Amerikan alta linkkeinä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Uuniperunat sienitäytteellä

kaupallinen yhteistyö ARLA

Uuniperuna on hiukan unholaan jäänyt ruoka. Ihan suotta! Uuniperuna on yltiöhelppo kypsentää ja täytteitä voi varioida loputtomiin. Me teimme potuille syksyn ja onnistuneiden sienenmetsästysten innoittamina sienitäytettä aikuisille ja kinkkuversiot lapsille. Helppoa ja maistuvaa!

Menneisyydessä uuniperunat käärittiin aina folioon, mutta rapsakkakuorisuuden ja sitä myöten kuorten syömisen puolesta puhuu kypsennys ihan sellaisenaan. Uuniperunaksi kannattaa valita jauhoinen perunalajike, esimerkiksi Challenger, Rosamunda tai van Gogh. 
Me laitoimme sienitäytteeseen tänä syksynä oppimaamme kehnäsientä. Suppilovahverot, kantarellit ja orakkaat käyvät aivan yhtä mainiosti, kuten moni muukin. Limanuljaska voisi sitruunaisuudessaan olla hauskan pirteän makuinen perunan täytteenä. Muista vain käsitellä sienet aina oikein ennen ruokaan lisäämistä. 

Pehmentävänä yhteen sitojana toimi Arlan uutuustuote hapatettu kerma. Mietimme ensin lisäävämme täytteeseen myös ranskankermaa, mutta hapatetun kerman paksuus sai päätymään pelkästään siihen. Hapatetussa kermassa on pirteän hapokas maku, joka tuo täytteeseen ihan omanlaisensa lisän. 

UUNIPERUNAN KYPSENTÄMINEN


Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Pese perunat hyvin, jotta voit syödä ne kuorineen. 
Laita perunat uunipellille. Kypsennä 1-1½ tuntia, kunnes kuori on rypistynyt ja sisus tuntuu tikulla pistäessä pehmeältä. Kypsennysaika riippuu kovasti perunoiden koosta. *
Tee kypsien perunoiden päälle ristikkäisviilto ja avaa perunaa painamalla tai levittämällä. Lusikoi täyte perunan päälle. 

UUNIPERUNAN SIENITÄYTE 

neljälle perunalle

200 g kehnäsieniä (paloiteltuna noin ½ litraa)
2 rkl öljyä (tai voita)
1 sipuli
1 tl suolaa
2 rkl timjaminlehtiä riivittynä
½ dl Arla Lempi hapatettua, laktoositonta kermaa
suolaa
mustapippuria

Paloittele puhdistetut sienet. Silppua sipuli. Riivi timjamilehdet varrestaan.
Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes sienten kosteus on haihtunut. Lisää 2 rkl öljyä ja sipulisilppu. Vähennä lämpöä pannulta niin että sipulit pehmenevät.
Lisää timjaminlehdet. Jäähdytä seosta hetki.
Ravista hapatettua kermaa purkissaan muutaman kerran. Lisää kerma sienisilpun joukkoon.
Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.
* Ihan pelkkien uuniperunoiden takia uunia ei kannata lämmittää. Minä paahdoin samalla pellillä punajuuria seuraavien päivien lounassalaatteja varten ja kypsensin myös omenapaistosta jälkiruuaksi.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kehnäsieni

Metsä on minulle syksyisin paikka, jonne tykkään suunnata aina kun aikaa hiukankin liikenee.  Onneksi saan kaverikseni toisen innokkaan, mieheni Jukan. Kärsivällisyyteni ei riitä marjojen keruuseen, mutta sienien poimiminen on suorastaan intohimoni. Tunnistan vasta alle 10 herkullista sientä, mutta olen luvannut itselleni joka vuosi opettelevani jonkun uuden. 

Tänä vuonna tuo uutuus on ollut kolmen tähden ruokasieni, kehnäsieni. Suurin rohkaistuminen sen opetteluun tuli Suomen Sieniseuran facebook-sivuilta. Siellä sieni-innostuneet laittoivat tunnistuspyyntöjä kehnäsienistä ja niitä sitten asiantuntijat(kin) kommentoivat ahkerasti. Toiston kautta tunnusomaiset piirteet iskostuivat minuun.

Ensimmäisellä kerralla poimin metsästä mukaani pari mielestäni potentiaalista kehnäsientä. Vertailin niitä sitten kahden kirjan aineistoon ja netistä löytämiini tunnusmerkkeihin. Varmistuin näin oppineeni uuden sienen ja olin asiasta hurjan iloinen. Vielä iloisempi olen ollut uusilla metsäretkillä, sillä kehnäsieni tuntuu olevan melko satoisa monenlaisissa metsissä. Itse olen kerännyt koriini vain pieniä, ihan supussa olevia yksilöitä tai juuri auenneita kehnäsieniä. Pienet sienet voi käyttää kokonaan, vanhemmat kuulemma saattavat olla jalastaan puisevia mutta lakiltaan edelleen käyttökelpoisia.

Maku sienessä on mieto, hieman pähkinäinen. Sitä ei tarvitse käsitellä sen kummemmin, vaan paistaminen vaikkapa pannulla riittää. Olen käyttänyt kehnäsientä kantarellin sijasta sienipiirakassa (ilman currya) ja paistanut yksinkertaisesti leivän päälle sipulin kanssa. Kalakeittoon olen kuullut sen sopivan mutten ole vielä kokeillut. 

Mikä on sinun kehnäsienibravuurisi?

Seuraavassa apua kehnäsienen tunnistamiseen. Huomioi kuitenkin, että jos vasta opettelet uutta sientä, tutki useampia lähteitä ja tee aina itse päätös sienen syömisestä. Minulle hyvänä infona ovat toimineet esimerkiksi Lasse Kososen kirja "Sienenmetsästystä", Luontoportin sivut ja Suomen Luonto-sivu
Kehnäsieni on ruskeankeltainen, valkohärmäinen eli kehnäinen sieni. Lakin muoto muuttuu huomattavasti iän mukana. Aluksi maasta noustessaan se on munanmuotoinen, myöhemmin kellomainen. Tutkin aina tarkkaan ylikasvaneiden kehnäsienien lähiympäristön juurikin maasta puskevien pikkusienien toivossa. 
Kehnäsienen likaisen valkoisessa jalassa on sormusmainen, helposti irtoava rengas. 
Renkaan yläpuolella on revontulimaisia kuvioita. 
 Kehnäsienen heltat ovat vaaleanruskeat ja epäsäännöllisen sahateräiset.
Jalka on tasapaksu, poikkileikatun oloinen. Kun kehnäsienen jalan taittaa poikki käsin, se menee rikki puusäleisen oloisesti koska on pitkittäiskuituista. 

Kehnäsieni kasvaa koko maassa heinäkuun lopusta syyskuuhun. 
Blog Widget by LinkWithin