torstai 17. elokuuta 2017

Kantarellikeitto - syvää makua lihaliemestä

Minä himoan kantarellileipiä ja Jukka saman sienen keittoja. Molempia on päästy jo tänä syksynä kokkaamaan, sillä uudesta metsätuttavuudesta on löytynyt ihan mukavasti keltaista kultaa. 
Tänä syksynä loppukesänä kokeilimme ensimmäistä kertaa laittaa lihalientä sienikeittoon ja se toimi hienosti! Kokokermaiseen verrattuna keitto sai makuun hienoa syvyyttä. Meillä liemet keitetään itse pakkaseen, mistä niitä onkin helppo ottaa aina tarvittaessa. Jukka lisäsi omaan keittolautaseensa vielä sinihomejuustoakin, mikä kuulemma entisestään paransi makua.
Uusilta naapureilta saimme kesällä Lapin tuliaisena ilmakuivattua poroa, joka sopi oivasti tämän keiton päälle. Raastaminen oli helppoa kun palan noukki pakkasesta. Sinne lihapala oli myös helppo palauttaa uusia raastamis- tai vuolemiskertoja varten. 


KANTARELLIKEITTO

kahdelle

3 dl kantarelleja
1 pieni sipuli
0,5 rkl voita
1-1,5 dl tuhtia lihalientä
2 dl kermaa
(sinihomejuustoa)
mustapippuria
suolaa tarvittaessa

päälle:
ilmakuivattua poroa
ruohosipulia
muutama pieni kantarelli

Hienonna sienet ja sipuli. Paista sieniä ja sipuleita voissa kattilassa, kunnes sienistä irtoava neste on lähes haihtunut. Ota talteen muutama pieni sieni koristeeksi. Lisää joukkoon kerma ja keitä kunnes kerma hieman paksuuntuu. Kaada joukkoon lihaliemi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 min tai ilman kantta mikäli haluat keiton saostuvan lisää. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Halutessasi lisää keitoon sinihomejuustoa.
Lisää pinnalle ruohosipulisilppua ja jäisenä raastettua ilmakuivattua poroa sekä pari paistettua kantarellia. 

tiistai 15. elokuuta 2017

Possu souvlaki pirteästi maustettuna

Ei olla käyty Kreikassa paitsi Jukka. Kerran mietittiin kolmen kuukauden keikausta sinne, mutta koska tuolloin puolet perheemme aikuisväestöstä ei pitänyt fetasta, lähdimmekin Venetsiaan. Nyt jo 100 % aikuisista pitää fetasta, joten Kreikkakin kiinnostaa. 

Heikolla aasinsillalla aiheeseen.

Souvlaki tarkoittaa kreikkalaista lihavarrasta. Aloimme tehdä luomupossusta souvlakeja, mutta marinoinnin aikana totesimme että lihat on parasta kypsentää varrastikkujen sijaan halsterissa. Ajattelimme nimittäin käyttää lihapalat pitaleipien välissä täytteenä. Vartaat olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa lautaselle, jotta pitaleipien täyttö olisi helpompaa. 

Mausteet perustuvat pitkälti Kreikan valtion matkailutoimiston ja Aldemar-hotellien keittiömestarien Helsingissä marraskuussa 2016 järjestämään Sympossio -tapahtumaan, jossa kokattiin yhdessä kreikkalaista katuruokaa.

POSSU SOUVLAKI

neljälle

500 g possun kasleria (tai ulkofilettä)
1 vihreä paprika
1/2 sitruuna

marinadi
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl kuminansiemeniä
½ dl oliiviöljyä
2 rkl Dijon-sinappia
1/4 dl hunaja-omenaviinietikkaa
1/2 rkl karkeaa suolaa
pippuria

Pitaleipiä 1-2 per henkilö

Silppua tuore timjami ja jauha morttelissa kuminansiemenet jauheeksi. Sekoita timjami ja kumina oliiviöljyn, sinapin sekä etikan kanssa marinadiksi. Lisää marinadiin suolaa ja pippuria. Suolan määrä riippuu millaista suolaa käytät ja pippuria maun mukaan. 
Leikkaa liha suupaloiksi tai kuutioiksi, niin suuriksi että saat ne vartaisiin tai pysyvät halsterissa. Marinoi ainakin kolme tuntia, mieluummin 5-6 tuntia. 
Leikkaa samoin reiluiksi paloiksi paprika ja sitruuna. Kokoa vartaat liha-, paprika- ja sitruunapaloilla tai asettele palaset halsteriin. Grillaa lihat kypsiksi.
Tarjoa pitaleivän välissä kreikkalaisen salaatin sekä munakoiso-jugurtin kanssa. Niihin löydät ohjeet täältä.
Pitaleivät ostimme nyt kaupasta, mutta jos haluat tehdä nekin itse, hyvä ohje niihin löytyy täältä.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Munakoiso-jogurtti ja kreikkalainen salaatti pitaleipiin

kaupallinen yhteistyö ARLA
Yhtenä iltana se iski. Himo pita-taskuihin

Mietimme meille uudenmoisia täytteitä pitaleipiin, jolloin Jukka kaivoi saamansa possuvarras-reseptin jostain. Minä havahduin siihen, että maistamatta himoitsemani munakoiso-jogurtti voisi käydä lihojen kaveriksi. Kun tähän lisättiin vielä kreikkalainen salaatti oliiveilla ja fetalla (anteeksi - välimerellisellä juustolla), maukas kokonaisuus oli valmis. 
Ja voi että oli hyvää! Raikkaita makuja tuoreista kasviksista, puugrillin makoistamaa lihaa ja täyteläisyyttä jogurtista ja juustosta. Suolaisuus oli ihan passeli! Syöminen oli sen verran sottaista, että ihan ensitreffiruuaksi en tätä suosittelisi. 
Seuraavassa ohjetta kasvistäytteisiin. Liha seuraa perästä. 

MUNAKOISO-JOGURTTI
neljään pita-taskuun 


1 munakoiso
1 rkl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
2 rkl tuoretta minttua silppuna
suolaa
mustapippuria

Grillaa munakoisoa käännellen vaikka suorassa tulessa niin että kuori paahtuu. Siirrä sitten epäsuoraan lämpöön eli hiukan sivummalle kypsymään. Kun munakoiso "romahtaa" eli painuu hiukan kasaan, se on hyvän pehmeä. (Vaihtoehtoisesti voit paahtaa munakoisot myös uunissa, mutta hiukan makua jää uupumaan puugrillattuun verrattuna).
Halkaise munakoiso ja avaa. Anna jäähtyä hetki. Kaiva munakoison vaalea sisus irti kuorestaan. Pilko tarvittaessa muhjua vielä veitsellä. 
Silppua valkosipulinkynsi ihan pieniksi. Silppua myös tuoreen mintun lehdet. 
Sekoita munakoisomuhju, jogurtti , oliiviöljy ja mausteet keskenään. 

KREIKKALAINEN SALAATTI
neljälle


150 g kirsikkatomaatteja
10 cm pötkö tuorekurkkua
1 punasipuli
1 vihreä paprika
1/2 pkt Arla Apetina laktoositon pala välimerellistä juustoa
15 kivetöntä oliivia

1 tl kuivattua oreganoa
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
suolaa

Sekoita salaatinkastike oreganosta, oliiviöljystä ja etikasta. Lisää suolaa maun mukaan.
Paloittele salaatin ainekset ja sekoita kulhossa keskenään. Kaada kastike salaatin joukkoon. Anna maustua muutama minuutti.

perjantai 11. elokuuta 2017

Lampaankääpäsalaatti

Sienikausi on taas alkanut. Nyt meidän perheen aikuisväestö suuntaa tämän tästä iltaisin sienien toivossa metsään. Toistaiseksi koriin on napahtanut vain kantarelleja, muutama orakas ja pari lampaankääpää. Tatteja odotellaan kovasti, kuten myös suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. 

Kauden ensimmäisiä lampaankääpiä tuli sen verran, että saimme niistä aikaan kahdelle hengelle lounassalaatin. Kokonaisuudesta tuli lopulta helppoudessaan niin mukava, että päätin naputtaa ohjeen tänne bloginkin puolelle. Kauniskin tuo on, vai mitä? 

Jukan sekoittama sinappinen salaatinkastike on mukavan kirpsakka. Pelkäsin sen peittävän kaikki maut alleen, mutta kokonaisuus olikin lopulta todella toimiva. Kaali salaatinlehtien sijaan toi mukavaa suutuntumaa. Lampaankääpäpalat paistoin aika nopeasti pannussa voissa, kuitenkin niin että saivat pientä rapsakkuutta pintaan. Lampaankäävän kanssa hyvin passaavaa tilliä lisättiin salaattiin tottakai!

Blogin muut sienireseptit löytyvät sieni-tunnisteen alta

LAMPAANKÄÄPÄSALAATTI 

kahdelle


lampaankääpää
voita paistamiseen
varhaiskaalia (tai salaattia)
maitohorsman kukkia
tilliä

salaatinkastike
2 rkl Dijon-sinappia
1 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
hiukan sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Sekoita salaatinkastikkeen aineet keskenään.
Pilko varhaiskaalia. Silppua tilliä. Riivi maitohorsman kukat varrestaan.
Pilko lampaankääpä paloiksi. Lisää voi pannulle ja paista siinä sienipaloja kunnes saavat mukavasti väriä.
Kokoa salaatti lautasille, liruta päälle salaatinkastiketta ja nauti!

tiistai 8. elokuuta 2017

Visulahden Vahakabinetti, toppi vai floppi?

Mökkimatkamme vie joka kesä Mikkelin Visulahden ohi. Joka kerta lapset katselevat valtatielle näkyvää dinosaurusta. Muutaman kerran on pysähdytty Visulahteen ajamaan ulkoilmakartingia, mutta muuten olemme vain ajaneet ohi. Visulahden Vahakabinetti nousee valtakunnan uutisiin miltei joka kesä ja hiljalleen minua on alkanut kiinnostaa tuo kohde. Vuonna 2012 nousi kohu kun Sauli Niinistöä esittävä nukke paljastettiin.
Tästä kuvakulmasta Saulin kyllä tunnistaa, ehkä Martti Ahtisaaren nukke on vähän arveluttavampi tapaus.
Vuonna 2015 kohistiin Teemu Selännettä esittävästä nukesta, vaikka nukke oli ollut tuolloin paikallaan jo 16 vuotta.  Kieltämättä tuo nukke näyttää voilla ja rusketusvoitteella naamoidulta. 

Tänä vuonna halusin viedä perheen tähän kulttuurikohteeseen ja todeta omin silmin onko paikka täysi floppi vai ei. Lähdimme matkaan avoimin mielin ja odotimme jotain hupaisaa olevan tulossa. 
Liput maksoivat 7 euroa per henkilö, eli 28 euroa köyhempänä lähdimme kiertämään näyttelyä. Kierros alkoi hieman kummallisesti kun eteisessä oli Kauppaneuvos Paukku. Tästä henkilöstä lapset eivät luonnollisesti tienneet mitään. Ihan esikuvansa näköinen, ei valittamista.
Eteisen jälkeen alkoi päämiesten ja -naisten sali. Mihail Gorbatšovin tunnusmerkki oli elävässä elämässä tumma läiskä päälaella, mutta tämä oli unohtunut tehdä vahanukelle. 
Kierros jatkui ja kabinetissa oli historian merkkihenkilöitä ja julkkiksia laidasta laitaan. Juicen kohdalla tuli jo nauraessa vedet silmistä. Tämä oli kyllä aika hulvaton kalpeanaama. Taustalla soi Juicen biisi, jotta ei jää epäselväksi ketä nukke esitti. 
Ehkä hämmentävin osuus oli suomalaisuutta esittävä kulmaus, jossa suomipojat olivat hieman istumassa iltaa jonkun kämpillä. Kaveri on sammuneena pöydän ääressä...
 ...ja lattialla makaa yksi kaveri puukko rinnassaan. Viereisessä huoneessa oli vankiselli. Tällä kokonaisuudella halutaan valistaa että rikos ei kannata. Tällaista et koe Madame Tussaudin kiillotetuissa henkilögallerioissa. 

 Ei nyt paljasteta kaikkia Vahakabinetin herkkuja, mutta koitapa arvata ketä seuraavat henkilöt esittävät:

1.

2.

 3. etualalla olevaa herraa tiedustellaan

 4.

5.

6.

No miten meni, olivatko helppoja? Tässä vastaukset.
1. Ei ole Tuksu, vaan Kruununprinsessa Victoria
2. Tämä palkintopallilla hikoileva kaveri on Nummelan oma poika Jani Sievinen
3. Ajattelin että miksi Eino Grönillä on urheiluasu päällä, mutta tämähän onkin hiihtäjä Harri Kirvesniemi
4. Tämä herra oli ehkä vaikein tunnistettava. Suomen historian yksi karismaattisimmista tähdistä, Tauno Palo. Palon karisma ja komeus ei nyt ihan ole läsnä tässä nukessa.
5. Luulin että Karita Mattila, mutta ei vaan Katri Helena.
6. Huulesta päätellen Billy Idol tai Elvis? Ei, vaan Heikki Kinnunen. Onks Viljoo näkyny?

Kokonaisuutena Visulahden Vahakabinetti oli varsin viihdyttävä ja meille toppi eikä floppi. Kuten sanottua, saimme nauraa välillä vedet silmissä. Sellaista saa nykyään harvoin kokea missään näyttelyissä tai museoissa. Madame Tussaudillakin käyneenä tuli sellainen olo että taiteilija on sanonut tilaajalle: "tällä rahalla sai tällaisen nuken". Väkisinkin tuli mieleen myös Kummelin sketsi "Kitulahden Vahakabinetti". Näyttely on tehty kuitenkin tosissaan ja suurimman osan nukeista on toteuttanut sama virolainen taiteilijapariskunta. 

Lähdimme koko perhe pois huvittuneena. Käynti oli todellakin 28 euron arvoinen. Ehdottoman suositeltava kohde huumorin ystäville.

Vahakabinetti avoinna kesäkauden lisäksi talvikaudella (syyskuu-toukokuu): ma-la klo 10.00-17.00, suljettu sunnuntaisin ja pyhäpäivinä. Varmista aukiolo Visulahden kotisivuilta tästä linkistä.

Visulahti
Visulahdentie 1
50180 Mikkeli

sunnuntai 6. elokuuta 2017

The Seafood Bar, Tallinna

illallisen tarjosi The Seafood Bar 
Teimme viimeisenä yhteisenä lomaviikkona tosi kivan parin yön pituisen reissun Viron Pärnuun. Paluumatkalle päätimme mahduttaa illallisen The Seafood Barissa, josta oli lähetetty kutsu tulla nautiskelemaan kesän aikana.

Mereneläviä tarjoavan The Seafood Barin sijainti on vanhan kaupungin tallaajille loistava,  sillä se sijaitsee Viru-kadulla juuri ennen vanhan kaupungin torneja, vastapäätä kukkamyyjiä.
Meidät ohjattiin istumaan yläkerran punatiiliseen, viihtyisän merellisesti sisustettuun tilaan. Ravintolassa on terassi sekä etu- että takapihalla. 
Saimme eteemme ruoka- ja juomalistat sekä tabletit. Viimeksimainituilta sopi tarkastella annosten kuvia, mikä oli hauska juttu. Toisaalta päällekkäinen systeemi paperilistojen kanssa, jossa vain oli hinnat, oli jollakin lailla sekava. Jos tablettiin saisi hinnatkin mukaan ja kokonaisuuden jotenkin selkeästi esille, paperiversiot olisivat turhia. Netistä on helppo tarkastella etukäteen ravintolan tarjontaa kuvineen ja hintoineen

Listalta löytyi vaikka mitä hyvänoloista. Hummerit rajattiin ravintolan puolesta tarjoamisten ulkopuolelle, muuten sopi ottaa mitä mieli. Pitkä lista mietitytti, sillä usein on tullut huomattua että varsinkin menuiden kohdalla vähemmän on enemmän.

Päätimme mennessä että lapset voivat tilata mitä mielivät. Lopulta se meinasi toisella pizza Margheritaa (jonka olo listalla oli outoa, mutta näköjään lapsellemme mieluista) ja toisella hampurilaista kalapihvillä.

Ruokailu alkoi katkarapuisella cocktail-salaatilla, joka tarjottiin klassisesti cocktail-lasista. Maku oli todella hyvä! Kiittelimme myös ruuan asettelua, jossa katkarapuherkkua oli sekä pohjimmaisena että päällimmäisenä välissään rucolaa.
Kampasimpukka-carpaccio oli paitsi kaunis myös hienon makuinen. Wakame-salaatti oli hyvää, meille sopivan suolaista.
Katkaravut sinihomejuustokastikkeella saivat ottamaan leivät käteen ja pyyhkimään niillä lautaset puhtaiksi. Ruoka kuulostaa kovasti retrolta, mutta maut olivat ihan tätä päivää!
Sinisimpukoiden liemi oli todella hyvää, miedosti chilistä ja sopivasti valkosipulista. Jukka tuumasi liemen olleen yksi parhaimpia simpukoiden kanssa maistamiaan.
Tarjoilija suositteli meille kokonaisena kypsennettyä merianturaa ja tartuimme suositukseen mieluusti. Onneksi niin, sillä vaalealihainen kala maistui kaikille. Itse pidin erityisesti rapsakaksi kypsyneestä pyrstöstä. Kokonaisen kalan tilauspelkoisille voisin vinkata, että kala oli todella helppo perata pöydässä. 
Poitsun kalahampurilaisen sämpylässä oli kivasti sekä vaaleita että mustia seesaminsiemeniä. Kalapihvin lisäksi sisältä löytyi mm. oivan makeaa sipulihilloketta, joka sai plussapisteitä aikuisilta, mutta lapselta ei. Ranskalaiset olivat rapeita.
Itse suurena mustekalan ystävänä pidin eniten grillatusta mustekalan lonkerosta. Suutuntuma oli juuri oikeanmoisen pehmeä ja maku oikein hyvä. Keralla tarjotut perunat olisivat voineet olla enemmän grillin makuisia.
Jälkiruuaksi ahdoimme vielä itseemme suklaamuffinssin, juustokakun ja sitruunapiirakan palan. Näistä viimeksimainittu oli juurikin sitruunaisuutensa ansiosta ajatuksellisesti eniten kalaravintolaan sopiva. Ajattelen samoin kuin blogikolleegani Viikonloppukokki ja Anne, että jälkiruuat ovat paikan heikoin lenkki.  Mikä kalaravintolassa sitten olisi sopiva jälkiruoka, mietimme yhdessä pöydässäkin, emmekä oikein tulleet mihinkään lopputulokseen.
The Seafood Bar oli mukavan rento paikka, jossa ruuat oli valmistettu huolella sekä maustamisen että kypsennyksen suhteen. Meille sattui suomenkieltä taitava tarjoilija, mutta aina se ei kuulemma ole mahdollista (jos sellaista kaipaa). Listat löytyivät monella kielellä, myös suomeksi. Tarjoilu oli asiantuntavaa, asiakasta kuuntelevaa ja ystävällistä. Kun kysyin tyttäreltämme mikä jäi parhaiten mieleen ravintolasta, hän mainitsi juurikin ystävällisen palvelun tarkentaen että tarjoilija aina kysyi mitä tykkäsimme ruuasta. Tytsy mainitsi myös, että ruuat tulivat mukavan nopeasti.

Tämän käynnin perusteella voimme lämpimästi suositella The Seafood Baria Tallinnassa kaikille jotka tykkäävät herkutella merenelävillä.    

maanantai 31. heinäkuuta 2017

New York -paljon kivaa, kokonaisuus tökki

Olimme pitkään haaveilleet reissusta New York Cityyn ja tänä kesänä se viimein mahdollistui. Lähdimme reissuun kahdestaan isojen odotusten kanssa "kaikkien" hehkutettua kaupunkia. Me petyimme. New York ei hurmannut meitä lainkaan, vaikka paljon hienoja asioita koimmekin. Kaupungissa ollessa oli vaikea ajatella miksi, mutta näin jälkikäteen olemme löytäneet useitakin syitä. 

Etäisyydet olivat pitkiä ja niihin meni metroakin käyttämällä tosi paljon aikaa. Taksi se vasta hidas olikin. 

Metron käyttö oli hankalinta ikinä. Tokion ja Pariisin metrot ovat selkeitä tämän kaupungin systeemin rinnalla. Pitää tietää oletko menossa "uptowniin" vai "downtowniin". Päätepysäkkiä ei ole välttämättä kerrottu lainkaan jolloin voisit varmistua oikeasta puolesta laiturilla. Jos käytät nopeampaa linjaa, se ei pysähdykään joka pysäkillä. Ruuhka-aikana sama homma. Opasteita ei ole läheskään joka metrokäytävällä. 
Hehkutetut nähtävyydet eivät kaikki oikein auenneet. Mitä hienoa on Times Squaressa? Valoja, juu, mutta esimerkiksi Tokiossa matkailleena tämä ei nyt hätkähdyttänyt. 

Kaupunki on kallis. Todella. Reilun kahdensadan dollarin yöhinnalla sai hotellihuoneen jonka täytti tavallinen parisänky. Kun halusit suihkuun, piti pytyllä istujan väistää polviaan että mahduit ohi. Hotellin yleiset tilat olivat kyllä hienot ja avarat. Aamiainen oli valtavan ylihinnoiteltu. 
Kaupungilla esimerkiksi drinkille pysähtyminen tulikin yllättävän kalliiksi, kun annettuihin hintoihin lisättiin vielä vero ja 20 prosentin tippi. Pienempi summa on kuulemma loukkaavaa tarjoilijaa kohtaan.

Ylistetty Seksi-museo ei ollutkaan niin hyvä. Hampurissa on parempi.

Hypetetty keksitaikina-paikka oli makuineen pettymys, varsinkin kun kipollista taikinaa joutui jonottamaan  yli puoli tuntia. Idea oli toteutusta kutkuttavampi. 

Ennakolta odotettu modernius ei toteutunut, päinvastoin. Katukuva oli monesti likainen ja haiseva, näimmepä rotankin vilistävän kodittoman makaavan päältä metrotunnelissa. 

Mistä sitten pidimme. Paljostakin: 

 
Hetkittäin esiin popsahteleva yhteisöllisyys lämmitti. Kadun varrella oli kirjahylly, johon sai tuoda ja josta sopi ottaa kirjoja. Tyhjille kadunvälitonteille oli perustettu puutarhoja, joita hoidettiin yhdessä. Kadunkulmissa oli monesti pöytiä tuoleineen sekä kyltteineen "ei ostopakkoa kun istahdat tähän".
 
New York Pride-kulkueen iloisen riehakas tunnelma hymyilytti ja jopa nauratti. 

Broadway musikaali Miss Saigon oli hieno kokea. Upea lavastus, todentuntuinen tarina ja ansiokkaat näyttelijäsuoritukset saivat tunteet pintaan. Ostimme tiketit esityspäivänä "rush-hour"-lippuina, jolloin kaksi lippua maksoi suurinpiirtein yhden halvimman listahintalipun verran. Meitä varoitettiin mahdollisesta näkemäesteestä istumapaikoiltamme, mutta saimme oikein hyvät paikat. 

Lentotukialukselle tehty ilmailumuseo oli ilmailuharrastajan taivas. En meinannut pysyä Jukan perässä kun hän innokkaana kuvaili koneita. Kuvia tulee aikanaan JetPhotosiin Jukan kokoelmiin. Museon kokoelmasta löytyy mm. presidentti George H. W. Bushin lentämä kone, Blackhawk ja yllättäen siviilikone Concorde. Ilmailumuseon lipulla pääsi myös tutustumaan sukellusveneen ahtaisiin oloihin. 
Herkuttelimme etukäteissuositustenkin perusteella monessa paikassa. Takashi tarjosi japanilais-korealaisia makuja vähemmänkäytetyistä ruhonosista, Freemansilla maistoimme ihan loistavaa artisokkatahnaa ja meksikolaisella brunssilla nautimme mm. kolme margaritaa per nenä. Spotted Pig hurmasi perunamuussillaan ja hampurilaisellaan, Katz´s mehevillä pastramileivillään. Brooklynin puolella kävimme syömässä katuruokakojuista mm. spagettidonitseja ja hullunhyviä naudanribsejä. Vielä kirjoittamattomista ruokapaikoista laitan myöhemmin juttua enemmän.

Ilmaista nähtävääkin löytyi, vieläpä mielenkiintoista: 
Vapaudenpatsasta tiirailimme lautalta, jolle pääsy oli ilmaista. 

  
Bryant parkin meininki oli hauskaa ja kirjasto sen laidalla oli todella upea. Kirjaston lastenosastolla näimme alkuperäiset Nalle Puh-sadun nuket.
High Line, entinen rahtiliikennelinja, nykyinen yleinen puisto on mainio paikka tapahtumineen ja taideteoksineen.

Wall Streetillä käytiin tietysti laulamassa Martti Servon biisiä "Saako pörssistä kottii".
Keskuspuisto ja siellä etenkin Strawberry Fields oli hieno nähdä. Viimeksimainittu on Yoko Onon miehelleen, Beatlesin John Lennonille perustama muistomerkki. Kyyneleen muotoisen puiston tunnetuin kohta on Imagine-mosaiikki maassa. Tien toisellapuolella sijaitsee Dakota-rakennus, jossa Yoko Ono ja John Lennon asuivat yhdessä, Yoko edelleen. John Lennon murhattiin kotiporttikongiin joulukuussa 1980.
 

Oliko New York käymisen arvoinen paikka? Kyllä. 
Menisimmekö uudestaan? Tuskin.

***

Lisään tämänkin jutun blogimme MATKAT-välilehdelle, jossa on kootusti reissujuttumme vuosien varrelta, tuorein ko maasta aina ylimpänä. 

Blog Widget by LinkWithin