tiistai 13. helmikuuta 2018

Mustamakkarahodarit ja puolukkamajoneesi


Tähän ruokaan idea tuli vuoden 2017 Tuska-festareilta, jossa emme edes olleet. Sähköpostimainossyistä päädyimme tiirailemaan Tuskan mustanpuhuvaksi mainostettua ruokatarjontaa, jossa komeili yhtenä annoksena mustamakkarahodari puolukkamajoneesilla. Jukka innostui asiasta heti, sillä mies pitää tuosta ryynisestä verimakkarasta kovasti.

Toimeennuimme asiassa kuitenkin vasta nyt, mutta onneksi edes nyt. Mies piti kokonaisuudesta todella kovasti! Minulle mustamakkara ei edusta herkullisuutta, vaikka muuten en veriruokia karta ja ryynimakkaraakin olen oppinut syömään. Jukka sai siis syödä mustamakkarahodarinsa yksin meidän muiden nassuttaessa tavallisia versioita. 
Hodarisämpylät tehtiin Voisilmäpeli-blogista  tutulla ohjeella . Nyt Jukka käytti desin verran vähemmän jauhoja ahkeran vaivauksen ansiosta. Makkaran lisäksi sämpylän väliin päätyi tässä meidän versiossamme vain puolukkamajoneesia ja rapsakaksi paahdettua sipulia.

Jos majoneesia jää yli hodaritarpeen, sillä voi maustaa vaikkapa coleslawn, jota me taas tungimme perushamppareiden väliin.
PUOLUKKAMAJONEESI

perusmajoneesia (ohje täällä)
1 dl puolukoita

Tee majoneesi. (Keltuaisen erottelusta jääneellä valkuaisella voit voidella hodarisämpylät).
Survo puolukat rikki.
Nostele haarukalla puolukoita niin ettei ihan kaikkea mehua mene majoneesiin.
Sekoita.

HODARISÄMPYLÄT

8 kpl

4 tl sokeria                          
2,5 tl kuivahiivaa                  
3 dl lämmintä vettä    
2 rkl rypsiöljyä                     
2 tl  suolaa                         
6-7 dl  vehnäjauhoa         
voiteluun: munanvalkuaisia


Sekoita sokeri, kuivahiiva ja ½ desiä lämmintä vettä. Odota noin 5 minuuttia kunnes seos alkaa hieman kuplia. Lisää loppu vesi, öljy ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Ota taikina kulhosta jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n.10 minuuttia, kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Jos taikina tarttuu kovasti käsiin, lisää jauhoa tarpeen mukaan, mutta vältä laittamasta jauhoa yhtään enempää kuin on pakko.

Kohota taikinaa lämpimässä, ei-vetoisassa paikassa 1 ½ tuntia. Jaa sen jälkeen taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele hodarisämpylän muotoisiksi. 

Asettele leivinpaperin päälle. Peitä sämpylät liinalla ja kohota vielä puolisen tuntia. Voitele valkuaisella ja paista 200-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kohonneet ja saaneet hieman väriä. Tarjoa haaleana tai kylmänä. 
KOKOA HODARIT

sämpylä
mustaa makkaraa
puolukkamajoneesia
paahdettua sipulia

Lämmitä pätkä mustaa makkaraa. 
Laita mustamakkara halkaistun sämpylän väliin. 
Lusikoi päälle puolukkamajoneesia.
Ripsi päälle paahdettua sipulia. 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ravintola Rannahotel, Pärnu

Viimesyksynä teimme syyslomareissun Viroon, Pärnun kaupunkiin. Paitsi kylpylälillumista, reissu sisälsi myös herkullisisa ruoka- ja kahvilavierailuita. Yksi niistä oli illallinen nostalgiaa ja tyylikkyyttä uhkuvassa Rannahotellissa aivan hiekkarannan tuntumassa. 

Vuonna 1937 avattuun Rannahotellin ravintolaan astuessa meidät vastaanotti elegantti tunnelma. Se muodostui paitsi maltillisesta puheesta myös paikan sisustuksesta ja tarjoilijoiden tavasta palvella asiakasta. Ravintolan tunnelma oli hyvin erilainen verrattuna muihin käymiimme Pärnussa. Jälkiruokia syödessä elegantti taika särkyi, kun suomalaisperhe saapui rymistellen ja melkein huutaen salin keskelle pelaamaan sakkia kuuntelematta yhtään millä tavoin paikassa tulisi käyttäytyä. Onneksi vasta jälkiruuissa, sillä pidimme kaikki rauhallisesta tunnelmasta kovasti.
 
keittiöntervehdys

Rannahotellin keittiötä luotsaa Herkki Ruubel. Listalla oli paljon houkuttelevia annoksia, varsinkin pääruokien kohdalla. Me aikuiset nautimme kolmen ruokalajin illallisen, lapset jättivät alkupalat väliin. 

Tarjoilu paikassa oli todella ystävällistä. Hassua oli, että juomat tulivat aina vasta kun ruokalautaset jo olivat pöydässä. Ihmettelimme tätä, mutta jälkeenpäin mietin miksemme saaneet suutamme auki ja toivoneet että saisimme viinit ensin. 
Meidän poitsu piirtää aina ja koko ajan. 
Tässä alkupala-annos josta pidin kovasti: peuran paahtopaistia, kantarellimajoneesia, helmisipuleita, aronia-mustaherukkaviiniä lautasella kuutioina ja lasissa juomana.
Tässä molemmat lasten ruokavaihtoehdot jotka maistuivat muksuille hyvin. Hinta oli taas sen 5 euroa, mikä ilahdutti kovasti vähäruokaisten lasten vanhempia. 


 Ankanmaksa tarjottiin alkuun herkullisesti revityn briossin, puolukan ja vihreän omenan kanssa.
Väliin saimme tymäkkää suunraikastusta sesongissa olleen tyrnin makuisesti. 
Porsaanposkea, tuoreita kasviksia ja sahramivaniljakastiketta oli oivallisen maistuva annos. Vanilja ei pompannut liikaa esille, vaan toi hienostunuttamakua kokonaisuuteen.
Yhdistelmä hanhenfilee, maa-artisokka, peruna ja vadelmaviinikastike maistui sekä silmille että suulle. Tämän ruuan kanssa tarjoiltu viini meni loistavasti yksiin kastikkeen kanssa.
Luuydinpaahtovanukas tarjottiin hauskasti kyseessäolevasta luusta. Makuna luuydin tuli jälkiruuassa lähinnä suolaisuutena. Lautasella oli lisäksi ruskistetulla voilla höystettyä jäätelöä, valkosuklaata ja vadelmageeliä.
Minun jälkiruokani -kurpitsajäätelöä, hilloketta, kurpitsavaahtoa – oli aivan liian suuri. Maut olivat kyllä kivat.
Lasten jälkiruoassa oli hauska esillepano legopalikoineen. Legojäädykkeiden rakenne oli kuitenkin kummallinen, eivätkä ne maistuneet oikein kellekään. Suklaajäätelö kyllä hävisi nopeastikin lautaselta.
Lopuksi saimme vielä laskun kanssa erilaisia karkkeja. Myös lapset oli huomioitu näissä, mikä ilahdutti meidän vanhempien mieltä. 

Loppulaskummeoli 165 euroa, josta ruokien osuus oli noin 90 euroa. Pidimme hinta-laatusuhdetta hyvänä.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Mokkapalat eli tuulamantorttu

Lastemme serkut tulivat kylään viime viikonloppuna. Jotain herkkua piti tietysti saada pöytään. Tyttäremme on innostunut leipomaan usein kavereidensakin kanssa. Ehdotinkin hänelle tuulamantortun leipomista. Yleisemmin tämä makea tunnetaan mokkapaloina. Tytsy innostui heti. 

Blogista löytyy jo ohje tälle herkulle, kuvitettunakin. Leveämmän uunin myötä olemme kokeneet puolitoistakertaisen taikinan ja kuorrutteen olevan parempi. Ajattelin kirjata ohjeen tänne suurempana, jotta lastemme on jatkossa helpompi tehdä sen mukaan. Ja ehkä jonkun muunkin. 
Tämä ohje on tosi helppo tehdä pientenkin lasten kanssa, sillä vatkaimia ei tarvita. Mittaamisen lisäksi sekoittaminen riittää. Tosin voi pitää sulattaa. Lopputulos palkitsee herkullisuudella! 

TUULAMANTORTTU

pellillinen 60 cm leveään uuniin

225 g voita
3 kananmunaa
2,3 dl maitoa
3 dl sokeria
6,7 dl vehnäjauhoja
4,5 tl leivinjauhetta
0,2 tl vaniljaa tai 1,5 tl vaniljasokeria
4,5 tl tummaa kaakaojauhetta

kuorrute
75 g voita
300 g tomusokeria
1,5 rkl tummaa kaakaojauhetta
0,2 tl vaniljaa tai 1,5 tl vaniljasokeria
8 + rkl vahvaa kahvia

koristeluun
nomparelleja tai kuivattuja kanervankukkia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Sulata voi mikrossa tai miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytä sulatettu voi. 
Sekoita keskenään kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilja. Lisää kaakaojauhe joukkoon siivilän läpi, jotta mahdolliset kokkareet hajoavat. Sekoita.
Riko munat yksitellen lasiin ja kumoa ne uuteen kulhoon. (Jos joukossa on huonoja munia, ne eivät pilaa muita raaka-aineita). Lisää maito ja sulatettu voi. 
Lisää joukkoon vehnäjauhoseos ja sekoita hyvin. 
Laita uunipellille leivinpaperi. Kumoa tähän päälle taikina ja levitä se tasaiseksi. 
Kypsennä uunissa noin 20 minuuttia. Jäähdytä. 

Keitä vahvaa kahvia ja jäähdytä. 
Ota kuorrutteen voi kulhoon huoneenlämpöön ajoissa, jotta se on notkeaa sekoittaa. Lisää kulhoon tomusokeri, kaakao siivilän läpi ja vanilja. Lisää kahvia vähitellen kunnes kuorrutteen koostumus on mielestäsi sopivaa. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja ripsi päälle heti koristeet ennen kuin kuorrute kovettuu. 




sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Blinit ja kirkastettu voi

kaupallinen yhteistyö ARLA
Blinit kuuluvat meillä aina vuoden alkuun. Jonain vuonna niitä on tehty vohvelisina versioina ja toisena poffertjesin muotoisina. Parhailta ne maistuvat meille kuitenkin ihan perinteisessä muodossa, mikä tarkoittaa paksuja lettuja erotuksena ohuista venäläisistä.
Meillä  blinejä paistetaan kahden pannun taktiikalla. Paistan omalle perheelle blinit  aina syöjien tahtiin. Saadessamme vieraita blinipöydän ääreen laitan valmiit letut ritilälle ja lykkään ne lämpimään uuniin odottamaan muiden blinien paistumista.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa kirkastettua voita blinien paistamisessa. Yhteistyökumppanimme Arlan kirkastettu voi oli aivan loistotuote paistamiseen. Kirkastetusta voista on poistettu proteiini ja vesi, jolloin se kestää korkeitakin lämpötiloja palamatta. Blinien paisto kirkastetulla voilla oli paljon vähemmän krääsäistä, mikä oli kyllä tervetullutta varsinkin kun vieraat istuivat jo pöydässä. Seuraavaksi kokeilemme tätä tuotetta pihvien paistossa. Retkeilymeininkiin kirkastettu voi on myös loistotuote, sillä se ei kaipaa kylmäsäilytystä. 

Blinien paistamiseen saimme taannoin hyvän vinkin Mikko Utterilta: kun taikina on jääkaappikylmää ja pannu kuuma, syntyy rapsakka pinta ilman ylenpalttista voilla läträämistä.                                             
Blinitaikinan alun voi tehdä jo puoli vuorokautta aiemmin jääkaappiin kannelliseen astiaan. Ennen paistoa taikinaan lisätään sitten olut, keltuaiset ja vaahdotetut valkuaiset. Teimme viimeksi vieraiden varalle liikaa taikinaa, joten jätin loppuosan sitten paistamatta. Perjantaina aamulla tehty taikinanloppu paistettiin jääkaappisäilytyksen jäljiltä sunnuntaina lounaaksi ja hyvin maistui vielä. 
Meillä blinit tarjottiin smetanan, etikkakurkun, kylmäsavulohen, punasipulin sekä tillin kanssa. Päälle lorotettiin vielä kauniisti kiiltävää hunajaa. Kaikki täytteet pilkottiin ihan pieniksi, sillä niin me tykkäämme blinimme nauttia. 

BLINIT

noin 10 kpl

25 g hiivaa
300 g (3 dl) Arla Lempi kreikkalainen jogurtti
3 dl Arla Luomu vanhanajan täysmaito Suomesta
4 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 tl sokeria

3 keltuaista
3 valkuaista
1 pullo (3,3 dl) vaaleaa olutta

paistamiseen
Arla Lempi kirkastettu voi eli ghee

Murusta hiiva kylmän maidon ja jogurtin joukkoon. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon jauhot, suola ja sokeri. Laita kannellisessa astiassa jääkaappiin noin 12 tunniksi.
Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset omiin astioihinsa. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää hiivataikinan joukkoon kylmä olut. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon keltuaiset ja sekoita hyvin.
Lisää vielä valkuaisvaahto nostellen, niin että taikina säilyy ilmavana.
Laita lämpimälle pannulle nokare kirkastettua voita. Kauho päälle taikinaa. Paista toiselta puolelta kauniin kullanruskeaksi. Käännä ja paista kypsäksi. Nosta tarjoilulautaselle tai laita ritilän päällä lämpimään uuniin odottamaan tarjoilua.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Gastro Cafe Kallio on täydellinen treffiravintola

Gastro Cafe Kallio Helsingin Fleminginkadulla innostutti meidät ihan joka suhteessa. Ihastuimme ravintolan yksinkertaisen lämpimään sisustukseen, johon valkoiset pöytäliinat toivat pehmeyttä ja arvokkuutta. Ihastuimme myös lyhyeen ruokalistaan, joka houkutteli kaikilta osin. Halusimme uskoa ruokalajien niukkuuden kertovan harkituista kokonaisuuksista ja hyvistä raaka-aineista, kuten sitten maistoimmekin. Pidimme viinivalinnoista kuplivia myöden. Tunnelma pienessä, hämyisässä ravintolassa oli aivan täydellinen pehmeää musiikkia myöden. Ainoan pienen särön kokonaisuuteen toi se, että tarjoilija ei osannut kertoa annoksista enempää mitä listassa luki. Tämän paikkasi hyvin toisen omistajan, Karen vastaukset ravintolasta poislähtiessämme. 
Ronskit annokset, mutta selkeästi tarkkaan mietityt makuparit hurmasivat meidät molemmat. Tunnelma kynttilöineen ja kankaisine lautasliinoineen yhdistettynä levysoitinmaiseen musiikkiin siivittivät ajatukset Pariisiin sensuellisti lyömättä lainkaan yli. Me vain huokailimme tyytyväisyydestä koko illan ja mietimme miten hauskaa paikkaan olisi tuoda ystäviäkin nauttimaan isomman pöydän ääreen tärkeilemätöntä, todella herkullista ruokaa. 
Illallisen menu vaihtuu päivittäin, joskus kuulemma jopa kesken illan. Meidän iltanamme se näytti tältä. 
Sinihomejuustofani otti roquefort etanat, jotka tarjottiin itse juureen leivotun leivän kanssa. Minulle sinihomejuustoisuus oli juuri sopiva, fani olisi kuulemma voinut ottaa vaikka tuplana. Hänellä kyllä tunnetusti on kovin tujakka maku, syö esimerkiksi kalakastiketta lusikalla pullosta.
Minä maistoin alkuun hevosen routapaistia ja kastanjarelissiä tykäten kovasti yhdistelmästä. Otan aina hevosta kun sitä on tarjolla, sillä pidän sen mausta todella paljon. Routapaisti hevosesta oli uusi makukokemus. 
Pääruuaksi otimme molemmat possunpääcrepinetit linsseillä. Linssit olivatkin sitten parhaita ikinä maistamiamme! Niihin oli loihdittu niin syvä ja täyteläinen maku säilyttäen kuitenkin sopivan napakka rakenne, että saatoimme vain ihastella siinä haarukoidessa. Ravintolasta lähtiessä Kare kertoi vaatimattomaan tapaan, että linssejä on vaan haudutettu pitkään eivätkä ne ole mitään markettikamaa. Kysyttyämme asiaa hän sivisti meitä, että crepinetit ovat vatsakalvoon käärittyjä, littanaksi painettuja hienonnetusta lihasta tehtyjä palluroita. Kalvon läski sulaa paistettaessa. Vatsakalvoa on kuulemma hankala saada Suomesta, mikä on kyllä helppo uskoa. Pariisin bistroissa crepinetit ovat Karen mukaan peruskauraa, mikä täytyykin pitää mielessä seuraavalla sinnepäin suuntautuvalla reissulla. 

Tarjoilija vinkkasi että pääruoka on pienehkö ja suositteli ottamaan sivulle myös lisäannoksia. Possunpääcrepinetit ja linssit olisivat meille kyllä riittäneet, mutta olimme toisaalta tosi tyytyväisiä kun saimme maistaa kaalia ja perunoita. Tarjoilija myös kertoi ettei näistä laskuteta lainkaan tänä iltana. 
 Hunajainen punakaali oli rouskuvarakenteisena muhevan makea.
"Annan perunoissa" oli kovahkon rapea pinta sisuksen ollessa pehmoinen. Maku ja rakenne oli aivan täydellinen meidän suuhumme! Esillepano pienessä valurautapannussa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno. 
Jälkiruoan jaoimme täysivatsaisina ja makeanhimoisina puoliksi. Maistoimme kanelista parfaita ja luumuja yllättyen tämän makuparin yhteensointuvuudesta. 

Ilta tarjosi meille hurmaavan tunnelman lisäksi uusia makuja ja ruuanlaittotekniikoita. Näitä arvostamme kovasti. Mainitut ruuat,viisi lasia viiniä ja kahvi kustansivat yhteensä 118 euroa. Pidimme hinta-laatusuhdetta erinomaisena. 

Poistuimme pimeään iltaan ylen tyytyväisinä tallustellen muutaman korttelin päähän Ryhmäteatteriin. Treffi-ilta oli vasta puolessavälissä. 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala Amok

Kambodzan lomalla osallistuimme Sihanoukvillen kaupungissa paikallisen khmer-ruuan kokkikurssille. Se pidettiin opettajamme Sinuon Chanin kodin yläterassilla, siistissä ja viihtyisässä tilassa. Kurssilla opimme kokkaamaan tavallisia kambodzalaisia ruokia, joiden nimet olivat tulleet hyvin tutuiksi jo ravintoloiden menuista.

Kokkikurssi oli nimeltään Sinuon's Khmer Cooking Class. Mainoksen Jukka hoksasi jostain turisteille suunnatusta mainoslehtisestä. Lähetimme sähköpostia kurssipaikkaan ja jo seuraavana pääsimme valmistamaan ruokia. Kuljetus olisi järjestynyt kurssin puolesta pieneen lisähintaan, mutta me halusimme kävellä paikanpäälle katunäkymiä katsellen. Näin olisimmekin tehneet ilman eksymistä oikoreittiä etsiessä. Onneksi tuk tuk pelasti. Tapasimme Deluxx Boutique hotellin pihalla, josta kävelimme hyvin lyhyesti kurssipaikalle.
Meidän lisäksemme kambodzalaisen keittiön aarteista oli oppimassa brittiläinen tyttö äitinsä kanssa.  Sinuon Chan esitteli meille hyvällä englannilla ensin raaka-aineet ja näytti sitten miten ne tuli pilkkoa. Tässä hän pitelee kädessään banaanin kukkaa, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Noista terälehtien välissä pilkottavista pötkylöistä kasvaisi aikanaan banaaneja. Me leikkasimme nyt kukkaa papaijan ja porkkanan seuraksi salaattiin.
Meille kokeneille kokkaajille jotkin alkuvalmistelut olisi voinut jättää tekemättä. Olisimme halunneet puuhata enemmän itse. Ymmärrämme toki että kursseille osallistuu monen taitoisia ja haluisia kokkaajia, joten jonkinmoinen keskitie lie hyvä. 
Tässä murskataan maustetahnoja pääruokia varten. 
Teimme kurssilla kaikki omilla kokkauspisteillämme alkupalaksi salaatin, johon tuli ihana suolaisen kirpsakka kastike mm. limestä ja kalakastikkeesta. 

Pääruuaksi sopi valita haluaako tehdä curryn tai amokin, jotka molemmat löytyivät aina ravintoloiden ruokalistoilta eri lihoja tai kalaa sisältäen. 
Jälkiruuaksi keitimme hauskoja pikku palluroita riisijauhosta. Tarjoilukulhossa ne upotettiin ihanan tahmaisesta palmusokerista ja kookosmaidosta keiteltyyn liemeen. 

Aina ruokalajin valmistettuamme kokoonnuimme yhteisen pöydän ääreen syömään ja jutustelemaan. 
Tyttäremme osallistui innokkaasti ja tarkasti kokkausopetukseen.

Terassilta näkyi hyvin Sihanoukvillen kaupungin tilaa kuvaava maisema. Paikallisten hökkeliasumusten takaa nousee kiinalaisten valtavia hotelleja. 

Kokkausopettajamme Sinuon Chan pitää samaisessa kokkauskurssitilassa kambodzalaisia herkkuja tarjoavaa ravintolaa nimeltä Nyam. Ravintola oli ennen eri paikassa ja silloin Sinuon toimi siellä kokkina. Kun paikka myytiin, Sinuon sai pitää ravintolan nimen ja huonekalut siirtäessään toiminnan kotitalonsa yläkertaan. 

Kokkikurssi oli kokonaisuutena todella kiva kokemus. 20 eurolla per nenu saimme valmistaa ja syödä kiireettömästi kolme ruokalajia. Suosittelemme lämpimästi! Tässä vieläsähköposti yhteydenottoa varten: tastesofcambodia@gmail.com

Alla ohjeistettuna kurssilla opittu ruoka amok, nyt kalaisana.

KALA AMOK 
yhdelle riisin kanssa

2 cm sitruunaruohoa silputtuna
1 cm kaffirlimetin kuorta tai 1 kaffirlimetin lehti
arpakuution kokoinen pala galangaljuurta
½ cm kuutio fingerroot*
ohut kiekko kurkumaa
1 valkosipulinkynsi
1/4 salottisipulia
1 tl sokeria
1 tl kanaliemijauhetta
1 tl pähkinämurua
1 tl chilitahnaa

1 rkl öljyä
100 g valkoista merikalaa suupaloina (nyt tigerfish)
1 dl kookosmaitoa
1 ½ dl vihreitä lehtiä** silputtuna
½ dl kookoskermaa

* en löytänyt suomennosta fingerroot:lle mutta se mainittiin inkiväärinkaltaiseksi. Monissa netin resepteissä tätä ei mainita lainkaan,joten voinee jättää poiskin.
** käytimme kokkikurssilla lehtiä joita kutsuttiin sanalla kale, mutta olivat meikäläisiä lehtikaaleja pehmoisempia. Pinaatti ei kuulemma käy, sillä ruuasta tulee silloin turhan vetinen.

Laita sitruunaruoho, kaffirlimetinkuori, galangal, fingerroot* ja kurkuma mortteliin. Mötki ja jauha tahnaksi. Lisää joukkoon valkosipuli ja sipuli. Jauha edelleen tahnaksi. Lisää vielä sokeri, kanaliemijauhe, pähkinämurut ja chilitahna. Jauha edelleen tahnaksi.
Laita pannulle hiukan öljyä ja mortteloitu tahna. Lisää kookosmaito. Sekoittele hetki.
Pyöräytä kalapalat morttelissa, jotta viimeisetkin maut saadaan mukaan. Laita kalapalatkin pannulle. Kokonaisuus saa kiehua aika kovallakin, kuivakaksi asti.
Lisää vihreät lehdet** ja kookoskerma.
Nauti keitetyn riisin kanssa.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kaunis marjapirtelö

kaupallinen yhteistyö ARLA 
Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi. 

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen. 
Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015 
Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos. 
Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu! 
MARJAPIRTELÖ
kahdelle

vaniljaa
sokeria

3 dl marjoja + muutama marja koristeluun, meillä mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa 
2 ½ dl vaniljajäätelöä
(sokeria maun mukaan, me emme laittaneet lainkaan)

Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Mausta vaniljalla ja sokerilla. 
Laita marjat, jäätelö ja maito korkeaan kulhoon. Surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. 
Annostele laseihin. 
Lisää päälle kermavaahto. 
Koristele marjoilla. 
Nauti heti. 

Blog Widget by LinkWithin